täällä vuodattelen elämääni kolmen pienen lapsen ja (jokseenkin) hankalan aviomiehen sekä lisäksi painonpudotuksen kanssa. mitään helppoa tämä ei ole 
ikää minulla on jo melkein jopa 22 vuotta ja välillä olen niin turhaantunut omaan arkeen että päästävä purkamaan omia ajatuksia edes tällä tavalla, se onkin asia erikseen kiinnostaako ketään lukee näitä vuodatuksia 
elämääni siis kuuluu kolme pientä poikaa(kaikki alle 4v) sekä vähän isompi “poika” siis mieheni(joka on vieläkin ihan 15v pojan klopin tasolla henkisesti)johon välillä/aika useesti menetän hermoni sen hölmöjen juttujen takia, silti rakastan sitä julmetusti
niin ja mainitsin tuon painon pudotuksen… se onkin sitten taas ihan toinen juttu. noiden kolmen synnytyksen jälkeen ylipainoa jäi yli 30kg ja siitä olen yrittänyt päästä eroon jo puolentoista vuoden aikana. vuosi sitten aloitin Nutrilett-kuurin ja sitä jaksoin aina kevääseen asti. kyllähän painoa sillä tippui ihan mukavasti. aloitus paino oli93kg ja pääsin sillä 66kg:n. pituutta minulla 161. kesän jälkeen paino on taas noussut ja tällä hetkellä sitä on 77kg. salilla onlen käynyt silloin kun pääsen sinne ja kotona jumppailen usein omassa rauhassa ihan vain kahvakuulan ja jumppamaton kanssa
tänään siis aloitin Nutrilett-kuurin uudelleen ja täällä ajattelin vuodattaa sitä intoa mitä kuurin aikaan painonpudotus antaa. raskauksien jäljiltä olen saanut ihanan riippuvatsan johon olen kokeillut rasvoja ja kaikkea, nyt olen niin kyllästynyt siihen että ajattelin ruveta rääkkäämään kroppani takaisin normaali kokoon ja vähän tiukemmaksi kuin mitä se nyt on. mitään bodaajaa en itsestäni halua vaan normaali kokoisen hiukan lihaksikkaan naisen aina kun olen ollut alakoulu ikäisestä asti isompi ja pyöreämpi kuin muut niin jospa nyt olisi minunkin vuoro sädehtiä! ja varmasti onnistuin siihen kuhan vain saan pidettyä niskastani kiinni ja tavoitella ihannepainoa joka on 60kg siispä täyttä tohinaa eteen päin!
p.s. älkää peljätkö, ei koko blogi tule olemaan pelkästä painonpudotuksesta, se on vain tätä alkuhuumaa